Joensuusta Vihtarin kautta Enonkoskelle
Suunnitelma oli tehdä ’rusettilenkki’ jossa Vihtari toimii keskipisteenä, jossa sen etelä- ja pohjoispuoliset reitit kohtaavat. Jälleen pientä reittimuutosta tuli eteen, joten matka tällä ensimmäisellä etapilla kulkee Vihtari-Enonkoski- Savonlinna- Punkaharju -reitin ja sille jatkoksi tulee Kerimäki- Oravi- Heinävesi -reitti. Pohjoisen lenkin teen myöhemmin yhdessä länsilenkin kanssa.
Joensuusta Vihtariin juna lähti iltapäivällä, ja olin tien päällä taas puoli viiden aikaan. Vihtarista Enonkoskelle maisemat reitillä on aivan huikean hienot. Sähköpyöräillessä ei lainkaan haittaa, että jotkut mäet saavat jopa huokaamaan syvään, sillä vastapainoksi on tarjolla kunnon vauhdikkaita alamäkiä. Tien varret kukoistavat mitä moninaisimmin ketokukin, lupiineista ei täällä vielä ole riesaa. Ja sen huomaa myös lentävien pieneläinten määrästä. Joku suurempikin ryskäsi metsässä muutamissa kohdin, muttei tullut juttusille. Liikennettä oli vähän, suuri osa liikkujista oli jonkin sortin karavaanareita.
Enonkoski Koloveden kupeessa
Matka Enonkoskelle vei noin kolme tuntia, olin perillä seitsemän maissa illalla. Matkalla tein yhden pysähdyksen Kirkkorantaan Koloveden kansallispuistossa. Rannassa oli autoja pitkä rivi parkissa, olettaisin jotta omistajat olivat meloskelemassa kansallispuiston alueella. Rannassa on puucee ja grillipaikka, sekä omatoiminen kanoottivuokraamo. Päivän rankin rinne oli polkeminen Kirkkorannasta takaisin maantielle n. 2km. Jokseenkin (!!) jyrkkä mäki, lipsuva hiekkatie ja väsynyt kuski…
Enonkoskelle saapuessa suunnitelma oli etsiä jokin laavupaikka tai vastaava, kolmen tunnin ajossa oli ihan tarpeeksi. Enonkoski on todella kauniisti huoliteltu ja viihtyisä pieni kylä ja harmitti se, ettei mitään muuta paikkaa ollut auki kuin Sale -kauppa. Ystävällinen henkilökunta antoi ladata akkua jäätelötauon ajan, ja neuvoi vielä hyvän leiripaikan lohilammikon rannassa. Kierrellessäni kylässä löysin sattumalta myös toisen leiriytymispaikan. Hyypiänniemen satamaan johtavan tien varressa oli matonpesupaikka ja sen kupeeseen tehty pieni caravan -alue. Paikka on ilmainen, ja siellä on sähkötolppien lisäksi mm. puucee ja pelikenttä. Paikka vaikutti melkoisen täydeltä, sillä ajoneuvoja oli kiinni jokaisessa sähkötolpassa. Satamaan asti en ajanut, kun akku oli vähissä ja se piti saada riittämään Savonlinnaan.
Savonlinnaan
Enonkosken ja Savonlinnan väli oli profiililtaan huomattavasti tylsempi kuin edellisen päivän Vihtari-Enonkoski -väli. Karvilassa Panimon risteyksessä pohdin jo, että käännynkö kenties Kerimäelle Savonlinnan sijaan, mutta Kerimäeltä en löytänyt majapaikkaa. Siis päädyin jatkamaan matkaa Savonlinnaan. Karvilan panimo oli tien varrella, mutta sekin oli kiinni, avoinna vain perjantaisin. Savonlinnassa oli minun makuuni aivan liikaa ihmisiä. Selkeästi on paras turistisesonki nyt menossa. Päätin siis hypätä junaan ja matkata Punkaharjulle yöksi. Juna Savonlinnan ja Parikkalan välillä kulkee useasti päivässä, joten sieltä on hyvät yhteydet Kerimäelle, Punkaharjulle ja yhteysjunille Joensuu-Helsinki -välille.
Kuski ja varusteet laturissa...
Pieni perustason 2hengen mökki Punkaharju Resortilla maksoi 59 eur yöltä, ja palvelee pyöräretkeläistä oikein mainiosti tällainen asumus. Hintaan sisältyy aamusauna. Mökit on ehkä jostain 1990 luvulta mutta siististi pidettyjä, puhtain petivarustein ja nykyaikaisella jääkaapilla ja terassikalusteilla, sähköpistokkeilla ja pyykkinarulla varustettuja. Ainoa miinus ison leirintäalueen varustuksessa on matka mökiltä vessaan, isolla alueella on vain kaksi huoltorakennusta. Onneksi on tuo pyörä 
. Alueella vaikuttaa olevan varsin runsaasti yöpyjiä, erityisesti lapsiperheitä. Tämä lienee aika luonnollista, kun täällä on myös puuhapaikka Kesämaa.
Aamulla otan junan takaisinpäin, ja hyppään Kerimäellä pois, siitä suunnaksi Oravi.
Ajatuksia pätkältä
Vihtarin pysäkkiä lähialueineen voisi huomattavasti enemmän hyödyntää retkien taukopaikkana, jos jossain olisi esim. laavu ja joku paikka mistä saa sähköä. Asemalla oli kaksi sähkötolppaa, joissa luki varattu VR. Mahtaakohan niistä olla jaossa virtaa muillekin tarvitseville?
Tien varsien kukkaloisto tällä etapilla oli vertaansa vailla: lehtomaitikat, kurjenpolvet, kissankellot ja monet muut kukat värittivät tien reunoja. Kaikennielevästä lupiinista ei juuri ollut vielä merkkejä. Niinpä sain ilokseni myös nähdä lukemattomia erilaisia perhosia ja muita öttiäisiä.
Tiet kiemurtelivat hyvin pitkälti rantamaisemissa, ja muutaman kilometrin välein voisi pistää tentsilen puuhun ja yöpyä aivan vesirajassa, kuitenkin maantien lähellä.
