Reittisuunnitelma
Tämänkertaisen retken tarkoituksena oli tutustua internetin kertoman ja silmin nähtävän todellisuuden eroavuuksiin. Millaisia oletuksia ja mielikuvia syntyy Googlesta löytyvän kuva- ja yritystietotarjonnan perusteella? Kuinka asiat koetaan ja löydetään matkan aikana?
Vertailukohdaksi retkireittiin valitsin oman kylän, eli Heinäveden. Kaikki valitut kohdekunnat ovat noin 1500-3500 asukkaan kokoluokasta, eli pieniä ja tosi pieniä, varmasti Heinäveden kanssa samojen resurssihaasteiden kanssa painivia kuntia ja sijoittuvat Heinävedeltä katsoen pohjoiseen, harvaanasutulle seudulle.
Aikaa retkeen on vain muutaman vapaapäivän verran, sunnuntai-iltapäivästä perjantai-iltaan, ajankohta 21.7.-26.7.2024.
Reitti ja kohteet
Reitin kokonaispituus oli n.3000 km, yöpymisiä matkan varrella oli kolme. Alun perin suunnitelmassa oli neljäskin yöpyminen, mutten löytänyt mieleistä paikkaa enää paluumatkalla. Näin ollen viimeisen matkapäivän ajo-osuus oli aika tiukka, n. 1050 km Narvikista Heinävedelle, ja reittisuunnitelman kohteista kolme vaihtui paluumatkalla. Pohjoisessa puolestaan ulotin retken Bjerkvikin sijaan Lofooteille saakka. Pitihän se nyt selvittää, jot miksi ihmeessä ihmiset jatkuvassa jonossa ajavat sinne mihin tie päättyy. En tosin vieläkään ymmärrä, sillä pelkät maisemat ja patikoimispaikat eivät kierrokseni perusteella tätä kyllä selitä.
Reitin varrella olevista paikoista olin käynyt ennestään vain Enontekiön Kilpisjärvellä, vaikka ohi olenkin monesta kylästä ajanut aiemminkin.
Majoitusvälineenä liikkumisväline, eli farmarimallinen Ford Focus. Autosähköjääkaappi toimitti keittiön virkaa. Leiripaikoilla valitsin sähköpaikan, jotta ei aamulla tarvinnut ihmetellä tyhjentynyttä auton akkua.
Matkan taltiointi
Matkan aikana tekemäni havainnot äänitin kameran nauhurilla, ja kuvasin kiinnostavia paikkoja sitä mukaa kuin niihin opasteet huomasin tai kohde muuten sai pysähtymään (esim. kiinnostava kyltti, ennakkoilmoitus, Info- pisteellä tietoa). Kuvasin myös matkan varrella silmiin osuneita tienvarsikylttejä vertailun vuoksi.
Seuraavassa lyhyet kuvaukset ja mieleenpainuvin kuva, sekä kuvagalleria kustakin kohteesta.
Heinävesi
Lähtöpäivänä kirkonkylän satamassa oli Wanhojen Laiwojen regattatapahtuma, joten ihmisiä oli ihan reippaansorttisesti kerrankin paikalla. Reitin varrelle jäivät myös Karvio Camping, Karvionkoski ja Karvion kanava, Lintulan luostari ja Ronttopuisto, jotka kuuluisivat kohdelistaan, mutta kuvan nappasin vain Palokin kalalammista ja Varistaipaleen kanavasta sekä Varirannasta, jotka kaikki löytyvät myös Googlesta.
Heinävedellä on vastikään avattu omat matkailusivut, jonne sisältöä lisätään sitä mukaa, kun materiaalia saadaan.
Havainnot Heinävesi
Monet Heinäveden kohteista ovat itselle tuttuja, kun täällä asun ja töitä teen, mutta vieläkin löytyy myös kohteita, joissa en ole käynyt koskaan. Tällainen on esimeriksi reitin varrelle jäävä Palokin kalastuslammet.
Palokin Ronttopuiston läheisyydessä oleva kalastuspaikka oli mielikuvissa aivan erilainen kuin mitä todellisuus eteen toi. Odotin itikoiden kyllästämää lampareen reunaa ja siinä laituria, mutta kohtasinkin aurinkoisen puskaparkin ja puisia siltoja kalastuslammikoiden yli. Hieno paikka!
Tuusniemi
Tuusniemi ja Kaavi markkinoivat aluetta yhteissivustolla.
Tuusniemeltä tuttu on lähinnä Hojo Hojo tanssipaikka, joka sijaitse Kuopio-Joensuu päätien varressa, kunnan keskustassa en ollut koskaan ennen käynyt.
Havainnot Tuusniemi
Heinävedellä paikalliset tuntuvat kritisoivan teiden kuntoa varsin kärkkäästi. Eipä ole tilanne ainakaan yhtään parempi naapurikunnassa.
Reitin varrella hieno kyläkauppa Kosulassa sai pysähtymään jätskille. Kosulasta kirkonkylälle ajellessa Googlen navigaattori ei pysynyt kartalla, vaan kehotti kääntymään milloin minnekin, siis lienee aika tuntematon tämä tie monelle muullekin. Keskustassa perus ketjuliikkeet, ei mitään erityisen mieleenpainuvaa nähtävää.
Tuusmiemen ja Kaavin välillä on hieno retkeilykohde Seinävuoren rotkolaakso, jonne oli hyvät opasteet päätieltä. Muitakin oli paikalla, joten tänne kyllä löytää helposti. Hyväkuntoiset varusteet ja hyvät opasteet. Hieno Paikka!
Kaavi
Kaavi markkinoi itseään nyt ‘pimeänä paikkana’. Ainakin minulle jäi varsin hyvin piementoon matkaajaa kiinnostavat paikat ja palvelut, jos niitä täällä oli. Kauniita tiemaisemia sen sijaan oli koko matkan Kaavilta Rautavaaralle. Valitettavaa on, että matkalle mahtuu myös tyhjilleen jääneitä ja rapistuvia taloja asutuksen hiipumisen myötä.
Havainnot Kaavi
Kirkonkylässä ihan toimivat peruspalvelut, ei mitään säväyttävää, eikä myöskään ärsyttävää. Erityismaininta täytyy antaa Kaaville kauniista kukkaistutuksista sekä risteyksissä, että esimerkiksi sillan kaiteissa.
Rautavaara
Havainnot Rautavaara
Positiivinen ensivaikutelma tästä 1500 asukkaan pikkukunnasta. Siisti ja viehättävä kirkonkylä, siistit tai uudehkot uudehkot koulurakennus, kirkko, terveyskeskus. Useita palveluliikkeitä, mutta myös kirpputoreja tyhjiksi jääneissä liiketiloissa. Yhtään ihmistä en nähnyt missään.
Saapumisaika oli n. klo 18, joten mitään liikkeitä ei ollut enää auki (sunnuntai), myös ruokakauppa ja kylän ainoa huoltamo olivat menneet kiinni klo 18. Täältä ei siis huikopalaa illalla saa, eikä vessaan pääse.
Ristijärvi
1200 asukkaan kunnan keskuskylä ei yllätä. Kaunis kirkko, pieni tavanomainen kirkonkylä. Edelleenkään ei WC:tä löydy, joten matka jatkuu ilman isompaa ihmettelytaukoa.
Havainnot Ristijärvi
Tie Rautavaaralta Ristijärvelle (135km) on kapea ja autio, ei pysähdyspaikkoja tai edes levikkeitä kovin tiuhaan tien varsilla. Suoraa tietä (välillä sora, välillä asfaltti) mäkeä ylös ja alas. Autiota metsäpätkää koko väli Rautavaralta Ristijärvelle. Eikä siis mitään pysähdyspaikkaa joka olisi auki illalla. Sekä Rautavaaralla, että Ristijärvellä marketit, huoltoasemat ym. on suljettu jo klo 18, joten kahdeksan aikaan illalla ei enää täältäkään matkaevästä löydy, saati ruuhkaa keskustassa.
Hyrynsalmi
Hyrynsalmi esittäytyy 5-tien varressa olevaksi, hyvien liikenneyhteyksien ja harrastusmahdollisuuksien kunnaksi, jossa asukkaita on 2200.
Havainnot Hyrynsalmi
Täällä oli selkeä opastus uimapaikalle, jossa oli uimareita vielä 9 illallakin. Satama sijoittui myös helposti saavutettavaan paikkaan lähelle uimarantaa. Keskustassa tavanomaiset palvelut. Hyrynsalmesta ei oikein jäänyt mitään mielikuvaa, hyvin tyypillinen pikku kirkonkylä kyseessä.
Pohjoiseen kohti Suomussalmea matkatessa tien varrelle jää mielenkiintoinen tilataideteos ja palvelupaikka Hiljainen kansa. Täällä oli muitakin ihmisiä vielä noin klo 21 aikaan illalla, vaikka kioski olikin kiinni.
Suomussalmi
Suomussalmi ei kokonsa (7500 asukasta) puolesta kuulu testijoukkoon, mutta siitä läpi reitti kohti Posiota kulkee, ja täältä löytyi klo 21 saakka auki oleva S- market ja siellä myös vihdoinkin WC. Mielenkiintoinen havainto tältä väliltä oli se, että tien varressa ennen Suomussalmea oli iso kyltti, jossa erikseen oli mainostettu huoltoasemalla olevan WC. En siis ole ollut aivan ainoa tämän perustarpeen puuttumisesta huolissaan oleva matkaaja :-).
Tällä korkeudella poroja alkaa jo tiellä hiippailla, joten pimeälle en ajoa jatka. Etsin yöpymispaikkaa Suomussalmi-Posio -välillä mutta heikoin tuloksin. Päädyin viettämään yön maantielevikkeellä vähän ennen Posiota.
Posio
Noin 3000 asukkaan Posion kerrotaan Googlen mukaan sopivan erityisesti kiireetöntä elämäntahtia kaipaavalle iskulauseen ‘Find your rhythm’ – kera.
Havainnot Posio
Posiolla hieno pysähdys- ja yöpaikka olisi Mourusalmella, jossa on myös kioski (ei tosin ollut aikaisin aamulla auki). Vessana täällä näkyi yksi kärsineen näköinen bajamaja, joten ehkä yöpysähdyspaikaksi lähinnä kuitenkin matkailuautoille käypäinen. Aamukahvia ei Posiolta saanut, kun en kylän ainoaa Nesteen asemaa löytänyt opastuksen puuttuessa.
Posion taajama vaikuttaa melko toimivalta, ja siellä on useita varsin isolla rahalla tehtyjä, uudehkoja yrityskiinteistöjä ja yleisilmeeltään taajama on hyvin siisti. Infran puolesta voisi kuvitella tätä isommaksikin paikkakunnaksi. Kylän sana on Pentik. Anu Pentikin taidetta näkyi keskustassa säästelemättä. Itseä jäi mietityttämään se, kuinka Pentikin perintö jatkuu nykyisten, varsin iäkkäiden yrittäjien toiminnan loppuessa lähivuosina.
Myös porot olivat löytäneet tiensä keskustaan, joka toi ripauksen lappia muuten varsin tyypilliseen kirkonkyläilmeeseen. Maisemiltaan Posio ei juurikaan eroa vaikkapa Tuusniemestä. Posiolaisia menestyneitä yrittäjiä yhdistää heidän tuotteidensa nojaaminen pohjoiseen, puhtaaseen luontoon ja myös jollain lailla siihen liitettävään myyttiseen imagoon. Korpihilla ja Pentik, molemmat ammentavat markkinointiinsa aineksia luonnosta, puhtaudesta, pohjoisesta sijainnista. Mielikuvilla on siis suuri merkitys, sillä jos täältä noihin mielikuviin liitettäisiin paikallisia valokuvia, voisi tunnelma lässähtää.
Salla
Salla ja Savukoski sijaitsevat varsin lähekkäin itärajan tuntumassa. Noin 3300 asukkaan Salla on onnistunut markkinoinnissaan nostamaan itsensä näkyviin paikkana keskellä ei mitään. Google toivottaa Visit Salla – kuvauksessa ihmiset tervetulleeksi Itä-Lapin erämaahan. Näin kesäaikaan muualla kuin tunturissa ei kuitenkaan turistivirroista ollut mitään tietoa. Kylä oli varsin hiljainen, mutta sieltä sentään löytyi avoinna olevia kahviloita, pari huoltoasemaa sekä S- ja K- kaupat.
Havainnot Salla
Sallan kirkonkylä muistuttaa mitä tahansa tuttua kirkonkylää pääasiassa 1970-1980 -lukujen rakennuksineen, uudehkot K- ja S-market. Perusharmaat muoviset kukkapurkit ja niissä kesäkukat risteyksissä, ei juurikaan sellaisia elementtejä jotka voisivat tukea mielikuvaa paikasta ‘In the middle of nowhere’… se kaipaisi jotain erähenkisempää ilmettä. Keskustan alue on jotenkin sekava: kirkko löytyy helposti, mutta kauppaliikkeisiin ei ole opasteita ja niiden paljaat taustaseinät ilman kauppatunnuksia ovat pääkadulle päin. Kylän keskustailmettä hallitsee baari-ravintola, jossa toimii yhdistetty kahvila-lounaspaikka-pub-yökerho. Ihan hyvät munkkikahvit oli, mutta en ehkä menisi uudelleen.
Päätien varressa tuli yllättäen vastaan pieni silta, jonka alla hieno puro. Kiva taukopaikka siinä sillan kupeessa. Mitään merkkiä ei löytynyt, mutta virtaava vesi näkyi tielle ja sai pysähtymään. Muutamissa kohdissa alkoi jo maisemakin avartumaan.
Savukoski
Sallan ja Savukosken väli on tylsää ajettavaa. Muutama talorypäs, muutama levike joissa P- merkki. Suoraa tietä metsän keskellä ilman järvinäkymiä tai maisemahuippuja. Kuvaisin tätä myös maisemiltaan hyvin vastaavaksi kuin monien mielestä tylsä Joensuu-Juuka -väli.
Savukoskelta löysin mainion leirintä- ja kalastuspaikan aivan päätien vierestä. Alueella oli todella hyvät opasteet myös.
Havainnot Savukoski
Savukosken kirkonkylä on varsin tiivis, palvelevat yritykset sijaitsevat pienellä alueella aivan kirkon kupeessa. Kirkko on pieni, kaupatkin ovat pieniä. Kylästä tulee todella sellainen pieni, kylämäinen tunnelma, jotenkin muistuttaen Mikkelin Suomenniemeä. Mieleen jäi tässä oleva Korvatunturin puoti, ja tien varrellakin jossain näin Korvatunturiin liitetyn kyltin. Lapsuusmuistoja, kun silloin puhuttiin, että joulupukki asuu Korvatunturilla. Lienee jossain vaiheessa muuttanut Rovaniemelle, kun nykyään siellä on kaikki joulupukkijutut 🙂
Pienen matkan päässä Savukosken keskustasta pelkosenniemelle päin oli hieno tauko- ja leiripaikka, jossa myös kattava ja tyylikäs opastetaulu. Hieno paikka kalastukseen tai vain puskaparkissa yöpymiseen. Samalla alueella oli Joulumuorin tupa, mutta se ei ollut auki.
Pelkosenniemi
Nimistä voi syntyä tarinoita: Matka jatkui Samperintietä kohti Pelkosenniemeä, ja näkemäni kyltti ‘Samperin savotta’ sai mielikuvituksen liikkeelle ja mietin kuinka menneinä aikoina työmiehet ovat vapaapäivien jälkeen kiroilleet, että “taas sinne samperin savotalle tukinuittoon”. Vastaavia mielikuvia tuli vastan muuallakin jo aiemmin nimistä ‘Jaksamo’ ja ‘Livohka’. Mitä siellä onkaan joskus tapahtunut?
Kuntakuvauksessa Pelkosenniemen kerrotaan olevan pieni, yhteisöllinen ja innovatiivinen n. 1000 asukkaan Itä-Lapin kunta, jossa ovat kaikki tarpeelliset palvelut.
Havainnot Pelkosenniemi
Pelkosenniemi henkii vahvasti sota-ajan tunnelmaa, vaikka kylän keskusaukiolla oleva Andy Mc Coyn patsas kovin tästä poikkeaakin hieman naivistisella tyylillään. Keskusaukion välittömässä läheisyydessä oli iso ja viihtyisä nurmialue sekä mainio uimapaikka. Täällä voisi hyvin viihtyä myös lasten kanssa kesäpäivää viettäen.
Muonio
Matka jatkuu varsin tyhjää tietä pitkin pohjoista kohti. Sodankylä-Kittilä – väli muistuttaa lähinnä tietä 476 välillä Heinävesi-Joensuu niin tieprofiililtaan kuin yleisilmeeltään. Muutamia taloja siellä täällä peltotilkkuineen, metsää ja mutkaista tietä. Järvien sijaan suota, ja siellä täällä hylättyjä asumuksia. Peltojen keskeltä matkan varrella kuitenkin löytyi aivan mainio, vanhaan maatilan päärakennukseen avattu kesäkahvila.
Muoniossa on kuntaesittelyn mukaan n. 2200 asukasta, jotka ovat Suomen onnellisinta kansaa, hengittäen maailman puhtainta ilmaa. Mitä lähemmäs Muoniota tulin, sen kauniimmaksi maisema kävi : Kumpuilevaa tieprofiilia, järviä ja avaruutta. Särkijärven kohdalla ennen Muoniota olisi ollut kaunis maisema pysähdyspaikalla, mutta ennekkomerkin puuttuminen (vain P-merkki) ei saanut siinä jarruttamaan, siitäkös harmitus jäi mieltä kaivamaan.
Havainnot Muonio
Muonio onnistui todella yllättämään positiivisesti siistillä ja huolitellulla kyläilmeellään. Keskusaukion ympäriltä löytyvät kaikki tarpeelliset palvelut, ja aukion reunaan on tehty todella viehättävä oleskelupaikka joen töyräälle. Paikalla istuskeli ihmisiä lukemassa ääneen jotakin kirjaa, mikä sopi hienosti jollain lailla kulturelliin tilaan. Patsaan yhteyteen oli tuotu QR- koodilla tarina ja äänisisältöä liittyen muistomerkkiin. Hieno toteutus kertakaikkiaan!
Muonion kirkko oli avoinna vieraille, ja paikalla oli myös opas esittelemässä sitä. Maisemiltaan Muoniokaan ei vielä ihan säväytä ‘oikeaa lappia’ etsivää, vaikka kaukana tunturien profiileja siintääkin.
Enontekiö
Enontekiö on Googlen mukaan n. 1800 asukkaan kunta, ja pinta-alaltaan Suomen kolmanneksi suurin. Kaunista tiemaisemaa, mutta ei muuta tällä välillä. Enontekiön kyläkeskus oli 25km päätieltä sivuun, väsyneenä en jaksanut enää lähteä siellä poikkeamaan. Googlen mukaan kylällä olisi ollut tarjolla lomakylän palvelut ja hopeakauppa, mutta myöhäisen (n. klo 18) ajankohdan vuoksi ehkä tuo kauppakin olisi ollut kiinni. Yöpaikaksi valitsin Kilpisjärven, koska siitä on nopea siirtymä aamulla Norjan puolelle. Juuri ennen Kilpisjärveä on pysähdyspaikka Suomen maanteiden korkeimmassa kohdassa. Joku kotapuotikin siellä oli, mutta näytti olevan kiinni.
Havainnot Enontekiö
Matkalla alkoivat maisemat olla jo todella kauniit, kun lähestyin Kilpisjärveä. Olikin melkoinen pettymys nähdä Kilpisjärven kylän yleinen siivottomuus ja jotenkin töykeä asenne kulkijaa kohtaan, hymy oli asiakaspalvelijoilla tiukassa.
Majoituin Tundreassa, jossa autopaikkoja on kausipaikkalaisten majojen ja vaunujen väleissä. Nämä ‘vakioasukkaat’ ilmeisesti ovat jättäneet lojumaan laudanpätkiä, rättejä, tyhjiä ja rikkinäisiä kaasupulloja ym. pitkin aluetta. Jotenkin ankeaa kyläilmettä täydensi leirintäalueen taso, sillä sekin oli yleisesti ottaen hyvin hoitamattoman oloinen. Tolppapaikka maksoi 30 eur. Ravintolassa ruoka oli oikein maukasta (vaikka viini olikin huoneenlämpöistä) ja siedettävän hintaista, eikä maisemasta Saanatunturin suuntaan voi valittaa. Ihmisiä Kilpisjärvellä näytti riittävän, ja aamulla huomasin Norjan suuntaan lähtiessäni myös puskaparkkien olevan varsin hyvin täynnä.
Yykeänperä (Skibotn)
Storfjordin kuntaan (n. 2000 asukasta) kuuluvassa Yykeänperässä asukkaita on noin 500. Matkalla Enontekiöltä tänne lahdenpohjukkaan oli paljon mielenkiintoista nähtävää: jokimaisemaa, komea Rovijoen putous ja tietenkin vuoria. Norjan puolella opasteita kohteisiin on hyvin, esimerkiksi Rovijoelle oli iso ennakkokyltti ja myöhemmin P- alueelle vielä pikkukyltti. Norjan puolella leiripaikatkin on selkeästi opastettu pienehköillä vaaleilla kylteillä, joissa tarvittavat symbolit. Helppo löytää!
Havainnot Yykeänperä
Kaunis kylä koko retken kauneimmalla paikalla. Komeaa maisemaa (matkalla Rovijoen putous, upea satama ja maisemakiikku), erittäin siisti ja viehättävä kyläilme, tilava leirintäpaikka aivan rannan tuntumassa. Tänne voisin tulla pidemmäksikin aikaa rentoutumaan ja luonnossa käppäilemään vaikkapa asuntoauton kera.
Setermoen
Kaunista maisemaa matkalla ihaillen on rentouttavaa ajella eteenpäin. Tiet olivat hyvässä kunnossa, ja levähdyspaikkoja kuvaamiseen ja lepohetkiin mukavan usein. Selkeästi kuitenkin on havaittavissa, että mitä syvemmälle Norjan maaseudulle mennään, niin samaa tahtia turisteille tarkoitetut palvelut ja opastukset vähenevät.
Setermoen kuuluu Bardun kuntaan (n. 3500 asukasta), ja täältä löytyi matkan varrelta parikin mainiota pysähdyspaikkaa, vaikka opasteet puuttuivat. Setermoen on vanha sotilastukikohta.
Havainnot Setermoen
Taajama oli selkeä, väljästi rakennettu, varmaan ihan tyypillinen norjalainen pikkutaajama, jossa tavanomaiset kaupat, pieni ostoskeskus ja kirkko helposti löydettävissä.
Matkalla pohjoiseen villieläinpuistoon oli näyttävä opaste, mutta paikka näytti olevan kiinni. Sen sijaan juuri ennen tätä huomasin kauniin putouksen tien vasemmalla puolella. Polku putousta kohden metsään lähti villieläinkeskuksen pihasta, ja siellä oli muitakin ihastelijoita mennen tullen. Mitään opasteviittoja ei ollut, eikä polkua oltu rakennettu metsään, se oli tullut ihmisten tallaamana ja monin paikoin oli kasvisto kärsinyt. Hieno perinnemuseo oli myös matkan varrella, sinnekään ei kuitenkaan näkynyt opastusta.
Bjerkvik
Narvikin kuntaan kuuluvassa Bjerkvikissä asukkaita on n. 1100, kun niitä koko Narvikin alueella on n. 14000. Taajama ei mitenkään erityisen houkuttelevalta vaikuttanut, enkä sieltä mitään kiinnostavaa kuvattavaakaan pongannut. Perus ruokakauppa, grilli-baari ja muutama muu liike näytti olevan keskustassa.
Bjerkvikistä haarautuu tie Lofooteille, Ruotsiin ja Narvikin kaupunkiin. Alunperin tarkoitukseni oli kääntyä Narvikin kautta takaisin ja matkata Ruotsin puolelle yöksi. Päätin kuitenkin ruokatäydennyksen jälkeen, että seuraan jonoa, Lofooteille, josko siellä olisi jotain erityistä nähtävää kun kaikki sinne ovet menossa.
Lofootit
Lofooteille suuntautuu valtaisia turistivirta varsinkin kesäaikaan. 25000 asukkaan saariryhmä kuuluu ‘kerran elämässä koettava’ – kokoelmaan. Minulla ei juuri odotuksia ollut, en ollut juurikaan etukäteen kohteeseen perehtynyt, eikä tämä ole minun todo-listalla koskaan ollut.
Matkaa Berkvikistä Lofoottien perimmäiseen kylään oli 333km ja keskivauhti kapeilla teillä n. 60km/h. Jaksoin ajaa jatkuvassa jonossa 260km matkan ensimmäiselle ‘selfiepaikalle’ saakka, eli ihan sinne perimmäiseen kylään en päätynyt. Koska edelläni kiemurteli jatkuva jono samaan suuntaan, ja perillä oli vain yksi leiripaikka, saatoin ehkä ounastella jonkinlaista ruuhkaa majapaikalla. Ei kiitos. Päätin siis ajaa takaisin Narvikiin yöksi.
Havainnot Lofootit-Narvik
Mikään Lofooteilla näkemäni ei enää säväyttänyt, kun olin jo saanut nähdä Yykeänperän ja Setermoenin. Jatkuvassa jonossa ajaminen syö nautintoa maisemista, levähdyspaikoilla oli ruuhkaa ja niitä oli suhteellisen harvassa. Liikennettä oli siis todella paljon, mukana rekkoja, busseja ja erityisesti asuntovaunuja. Kapeilla teillä sai mennä kieli keskellä suuta koko ajan. Pariinkin otteeseen pohdin, että mikä ihme saa ihmismassat liikkumaan henkensä kaupalla sinne mihin tie päättyy, kun muitakin yhtä kauniita paikkoja helpommin saavutettavissa on tarjolla. Jos tietäisin kuinka tällainen, jopa järjenvastainen ilmiö luodaan, ratkaisisin Heinäveden matkailijavirtojen kasvattamiseen liittyvät haasteet hetkessä :-).
Käännyin takaisin n. 260km kohdalla, ja etsin yöpaikkaa Narvikin ympäristöstä. Päädyin pienelle Oujord- lerintäalueelle monen mutkan ja kivisen pikkutien päähän pääväylästä. Paikka oli erilaisuudessaan hämmentävä. Tavallinen lautarakenteinen omakotitalo keskellä metsää, pieni peltotilkku vieressä ja autotallista muunnettu suihku-keittiötila. Paikka oli aivan täynnä sateisesta säästä huolimatta. Pienelle pellolle oli saatu mahdutettua toistakymmentä matkailuajoneuvoa /vaunuyhdistelmää ja pihalla talon sisäänkäynnin ympäristössä oli autoja, pakettiautoja ja telttoja kymmenkunta kuin sillit suolassa konsanaan. Sähkö oli majoittujille tarjolla erinäisten, pihalla risteilevien jatkojohtojen avulla. Sijainti oli noin 5 km päätieltä sivuun, eikä mitään palveluja 10 km säteellä. Pienet opastelyltit johtivat perille päätieltä alkaen, ja paikka löytyy helposti Mapsilla. Toistan: Paikka oli aivan täynnä. Miksei meillä uskalleta kokeilla mitään tällaista? Kynnys yrittämiseen on meillä aivan liian korkea, kun ajatellaan kaikkea kehittämistä miljoonaluokan investointien kautta.
Ruotsi
Pohjoisen Ruotsin alueella reitin varrella ei ollut yhtään kokoluokkaan 1500-3500 asukkaan kuntaa. Otin reitille kuitenkin mukaan kohteita, joissa Googletietojen mukaan voisi olla maaseutualueilla mielenkiintoista nähtävää. Reitti kulki Kiirunan, Jällivaaran ja Kalixin kautta Haaparannalle.
Norjan ja Ruotsin rajavyöhyke oli retken toinen Wau- paikka jo mainittujen norjalaiskylien (Yykeänperä ja Setermoen) ohella. Mahtava kalliomuodostelma, jonka päällä kallionkoloissa oli vapaa-ajan asuntoja harvakseltaan. Sateisesta säästä hulimatta tämä oli erittäin vaikuttava näky.
Pohjoinen Ruotsi muuten oli itselle ainakin hienoinen pettymys. Tunturit ovat korkeampia kuin Suomessa, mutta maisemaprofiili muuten hyvin samalainen: suoraa tietä mäkeä ylös ja alas, välillä kaartaen jonkun nyppylän ympäri.
Kiirunassa oli tietyöt menossa kaupungin siirtoon liittyen, joten ohitin sen – aivan liikaa ihmisiä! Jällivaarassa oli pakko etsiä tankkauspaikka kaupungista, koska Ruotsin puolella ei ollut yhtään (!!!) polttoainejakeluasemaa teiden varrella ennen kuin 60km Jällivaaran alapuolella. Ei kannata vähillä bensoilla tänne lähteä seikkailemaan :-).
Ensimmäinen varsinainen pysähdys oli Kalix- joella, missä oli myös camping- paikka ja hieno kalastuspaikka. Tuli jotenkin mieleen Karvionkoski tästä, vaikka tämä isompi olikin. Kalixin kylään tultaessa maisema levittäytyy jo niityksi, lappimaiset tunturimuodot ovat jääneet taakse.
Simo
Simossa asukkaita on n. 2900 ja se tunnetaan lohikalastuksen paikkana. Ranta-alueilla en tällä kertaa käynyt, vaan suuntasin suoraan kirkonkylään. Simo jakautuu 4- tien kahdelle puolelle, ja ilmeisesti tämä tien ‘kuiva’ puoli on todellakin myös palveluiltaan kuivempi.
Havainnot Simo
Simon keskustaan oli varsin työläs löytää, sillä mitään opasteita päätieltä ei ole. Navigaattori toi perille sivutietä pitkin, tuntui kuin olisin tullut paikalle ‘takaovesta’.
Keskustassa oli pari kauppaa, kunnanvirasto ja kulahtaneen oloinen ravintola-majoituspaikka. K- ja S- Markettien edustalla oli iso karun näköinen asfalttikenttä, jonka reunoilla liikerakennukset sijaitsivat. Tänne ei varmasti tulla vapaa-aikaa viettämään, sillä alueella ei ole esim. mitään istuskeluun sopivia kalusteita tai varusteita. Kesäkukkia oli istutettu katulamppuihin ripustettuihin ruukkuihin, ja ylempänä samoissa tolpissa olivat paikallaan myös jouluvalot. Tästä on vaikea keksiä mitään posiitivista sanottavaa.
Simosta etelään
Etsin yösijaa Simosta, mutta sekavan informaation vuoksi (sijainti ja sisältö epävarma) en sitten kuitenkaan jäänyt enää yötä viettämään. Päätin ajaa suorinta reittiä Kypärälle nukkumaan ihan oikeaan sänkyyn. Reittiin tuli siis muutos, ja tie kulki Temmeksen, Kestilän ja Kiuruveden kautta Iisalmeen ja siitä Kuopion ja Leppävirran kautta Heinävedelle. Alle 3500 asukkaan kuntia ei tälle välille jäänyt yhtään. Kuntaliitosten myötä esim. Temmes kuuluu Siikalatvaan, jolloin asukasluku nousee yli 5000:een. Pienet kylät tällä välillä ovat aika vaatimattomia, myös maisemaelementtiensä puolesta. Ihan kaunista maalaismaisemaa, peltoja ja maalaistaloja pitkin matkaa. Mutta vettä ei täällä maisemassa näy. Sinänsä hauskaa, että monien kylien maisemaprofiili tälläkin alueella noudattaa samaa kumpuilevaa ilmettä, joka leimaa lähes kaikkea keski-ja itäsuomalaista maisemaa Tuusniemeltä Muonioon välillä.
Mitkä ovatkaan ne maisemalliset valttikortit, joita voisi hyödyntää houkuttelussa? Selkeät mäkiset ja mutkaiset, vuoristomaiset profiilit, vesistönäkymät, kosket, purot ja putoukset. Niitä koko retkellä vähiten oli näkyvissä, ja aina ne vetivät painamaan jarrua ja koppaamaan kameran käteen.
Koostetta ajatuksista
Ennen lähtöä retkelle tein varsin perusteellisen pohjatyön kokoamalla samalle mymaps -kartalle kaikki relevantit kohteet: nähtävää, syötävää, leiripaikat ja tankkauspaikat. Karttaa en voinut ajaessa juuri seurata, joten tienvarsiopasteiden perusteella suunnistin kylissä. Reittiopastuksen avulla (Google) kuljin kunnasta toiseen. Kartalla pysyin hyvin, Tuusniemeä lukuunottamatta opastus osasi ohjata paikasta toiseen oikein. Myöskään internet- katkoksia ei ollut muulloin kuin Norjan tunneleissa.
Kohteissa löytyivät varsin vaivattomasti perusmarketit (K- ja S- marketit, Salet). Myös kahviloita kauppojen läheisyydessä löytyi hyvin. Sen sijaan yhteenkään erikoisliikkeeseen en osunut. Muoniossa mieleen jäi Muonio Shop ja Autotarvikeliike, parissa muussa kylässä näkyi kirpputorit, Sallan keskustassa oli jotain putiikkeja pääkadun varrella. Alkukartoituksen perusteella olisi pitänyt löytyä askarteluliikettä, tuunausliikettä, antikvariaattia ja muita mielenkiintoisia käyntikohteita, mutta opasteita ei silmiin osunut yhdestäkään tällaisesta.
Kartassa matkareitillä oli merkittynä 52 kiinnostavaa tutustumiskohdetta (muistomerkit, museot, näkötornit, luontonähtävyydet mm.). Merkityistä huomasin matkalla 24 kohdetta ja lisäksi neljä sellaista, joita en ollut karttaan merkinnyt. Ottaen huomioon, että matkakilometrejä tuli 3000, on havaittuja kohteita tällä välillä melko vähän, vaikka tosissani yritin pitää silmät tarkkana näiden varalta.
Kaipaamaan jäin erityisesti Suomen puolella WC- pysähdyksiin sopivia paikkoja. Pitkillä matkoilla tulee juotua ajaessaankin, ja vessataukoja haluaisi pitää ehkä tunnin- parin välein. 300-400km välein sijoittuvat WC:t alkavat olla vähän liian harvassa. Isojen pääteiden varsilla on huoltamoja auki jopa 24/7, mutta tällä reitillä ei sellaisia ollut yhtään. Ruotsin ja Norjan puolella WC- rakennuksia oli useilla levähdyspaikoilla.
Uimapaikkoja löytyi muutama, mutta erityisesti lasten kanssa liikkuessa niiden hyvä opastus voisi tuoda perheitä viipymään alueelle. Google kertoo myös leikkipaikkojen sijainnin, joten nämä markkinoinnissa voisi myös ottaa huomioon.
Narvikissa vietettyä yötä ja seuraavaa aamua lukuun ottamatta koko matkan vallitsi aurinkoinen sää. Monet maisemat näyttäytyvät kirkkaalla säällä parhaimmillaan, mutta yhtälailla komea oli sateinen rajavyöhykekin. Suomen vaihteleva sää tuo oman pikantin lisänsä maisemaan: sama maisema voi näyttää muutaman hetken välein täysin erilaiselta. Erityisesti avoimilla maisema-alueilla ja vesistöjen äärellä tämä lisää maisemien kiinnostavuutta.
Yllättävän paljon sitä väkisinkin kiinnittää huomiota ympäristön siisteyteen (tosin itsellä se liittyy myös ammattiin). Melkein jokaisella paikkakunnalla oli joku ‘räjähtänyt takapiha’ keskustassa. Tyhjille rakennuksille ei aina löydy huolehtijaa, tai edes purkajaa. Sallassa oli aika hyvin piilossa pusikossa joku rapistunut hotellinrohjake, monissa paikoissa tällaista piilottamistakin on vaikea tehdä.
Yritysten palvelulle ja tasosta saatavalle mielikuvalle huolitellulla ilmeellä ja palvelun laadulla on iso merkitys. Ihmettelenkin, miksei esimerkiksi Kilpisjärven Tundreassa tähän ole haluttu nähdä vaivaa. Ehkä kesäsesongin asiakkaat ovat sellainen ‘ylimääräinen tuloerä’. Vastakohtana voin ajatella sitä pientä, perheen pyörittämää leirintäpaikkaa Narvikin liepeillä. Vaatimaton omakotitalon pihapiiri jatkojohtoineen, mutta siistit ja hyvin pidetyt rakennukset sekä ystävällinen palvelu pelastavat paljon, jos rahaa ei juuri ole kalliisiin rakennelmiin.
Mielikuva vs kokemukset
Tänä päivänä Googlen ja eri somekanavien avulla löytää melkein paikasta kuin paikasta kuva- ja videomateriaalia ja somejulkaisuja. Niiden perusteella voi muodostaa mielikuvia ja tahtotilaa tehdä jotakin tai mennä jonnekin. Vaikuttajien jalanjälkiä halutaan seurata, vaikka sitten sinne tien päähän.
Minä en juuri seuraa somevaikuttajia, ja tälle reitille hain oman mielikuvapohjan puhtaasti Googlen tietojen ja kuvien avulla. Kuvamateriaali on peräisin yleensä suosituista paikoista, harvoja kuvia oli esimerkiksi kylien keskustoista. Heinävedellä on käytössä Heinävesi 360 palvelukartta, jonka avulla pääsee tutustumaan moniin kohteisiin varsin tarkasti jo ennakolta. Monissa pienissä kunnissa tällaista ei vielä ole, ja kuvamateriaalikin tahtoo liittyä esimerkiksi vaalituloksiin tai johonkin tapahtumiin.
Positiivisiin yllättäjiin kuuluivat Heinävesi (Palokki), Savukoski, Muonio, Yykeänperä ja Setermoen. Negatiivisiin yllättäjiin lukisin mukaan Simon ja Kilpisjärven, lähinnä siisteyden ja houkuttelevuuden näkökulmasta, Sallan taas sekavan kyläkuvan vuoksi. Muissa kohteissa odotukset osuivat aika hyvin kohdilleen ja saamani ennakkomielikuva vastasi varsin hyvin todellisuutta.
Monilla on mielikuva, että lappi alkaa suunnilleen Joensuusta pohjoiseen. Sikäli tämä pitää hyvin paikkaansa, että maisemissa Joensuu-Juuka -välillä ja toisaalta Joensuu – Tohmajärvi – välillä on hyvin samoja piirteitä kuin Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla tai Lapin eteläosissa. Pohjois-Karjalaa ja Itä-Lappia ei helposti toisistaan erota. Onko se Pohjois-Karjalan etu, vai haitta – sitä en osaa sanoa. Tunturialueet vasta avaavat maisemaa, ja tämä alkaa todella näkyä vasta Muonion pohjoispuolella. Kaikki paikat suunnilleen välillä Muonio-Mikkeli voisivat kuvien perusteella mennä sekaisin. Se, millä voidaan erottautua joukosta liittyy ihmisen toimintaan: rakennukset, sillat, kanavat, viljelyalueet, teollinen historia ja nykypäivän yritystoiminta, mahdollisuudet kokea paikallisia erityispiirteitä (ruoka, kulttuuri, tapahtumat esim.)
