Matkaan vaihtelevassa säässä vaiheittain
Ensimmäinen etappi oli maanantaina Kypäräjärvellä kylän vanhalle koululle, eli Kypärä-talolle. Hirsinen rakennus on toiminut kyläyhdistyksen toiminnan keskuksena jo kymmeniä vuosia. Koulutoiminta päättyi 1970-luvun alussa, ja sen jälkeen koululla ovat eri järjestöt ja kansalaisopistoryhmät tarjonneet toimintaa ympäri vuoden. Kylän asukkaista valtaosa alkaa olla jo melko iäkkäitä, ja mielellään toivotetaan tervetulleeksi toimintaan mukaan nuorempaa polvea ja vapaa-ajan asukkaita jatkamaan kylätoiminnan kunniakkaita perinteitä.
Kylätalo sijaitsee aivan VT23:n vieressä, ja sinne on helppo tulla. Risteys on valaistu, ja hyvin merkitty. Koulun piha-alueella on tilaa esimerkiksi matkailuautolle, jos haluaa lähteä tutustumaan pyöräillen maakunnallisesti arvokkaaseen kylämaisemaan tarkemmin. Hyväkuntoista kylätietä pitkin pääsee kätevästi Heinäveden kirkonkylään johtaville Viitalahdentielle (4784) tai Varkaudentielle (476), jotka ovat maisemaltaan mielenkiintoisia ja vähemmän liikennöityjä kuin VT23.
Kylätalo tarjoaa puitteet maalaismarkkinoille elokuun lopulla (25.-26.8.2023) Myynnissä on silloin mm. paikallisia puutarhan tuotteita, leivonnaisia ja juomia. Katso lisää:
Lisätietoa kylästä, kylätoimikunnasta ja alueen tapahtumista löytyy täältä
Sateen sattuessa...
Lähtöä piti siirtää satamaprojektin ja sateen vuoksi päivällä eteenpäin. Myös Kypärä-Rummukkala -kierros oli siirrettävä poutaisempaan päivään. Uusi lähtöaika oli 5.7. klo 12.51 junalla Heinävedeltä Joensuuhun. Sadetta sain niskaan tänäänkin, mutta eipä siltä nyt tällaisella retkellä voi muutenkaan välttyä. Siis sadesuojat pakettien päälle, ja matkaan.
Junayllätys ja muutama muukin...
Ihan omaksikin yllätykseksi kuorma pysyi kuin pysyikin tarakalla, joten asemalle pääsin ilman isompia kommelluksia vain yhden kaatumisen taktiikalla (eikä mitään paikattavaa…). Junassa ei kuitenkaan lastenrattaita tai tällaisia painavia pyöriä kuskaavia juuri ollut huomioitu. Edellisen kerran kun kuljin saman välin, oli kaksi porrasta, nyt niitä oli neljä! Ilman ystävällisen herran apua olisin joutunut pikaisesti riipimään kuorman päältä, mättämään kassit edellä ja sitten työntämään pyörän perässä. Ehkä olisin itsekin ehtinyt kyytiin – tai sitten en. Joensuun päässä piti sitten jonottaa hissiin (!!!), jotta pääsee pois asemalaiturilta. Laiturilla oli ainakin kuusi pyörää, hissiin mahtuu yksi kerrallaan… myöhästymisvaara on ilmeinen jatkojunasta, jos on tiukka aikataulu. Ehkä voisivat tuoda vaikka jonkun nosturin laiturialueelle, jolla pyörät nosteltaisiin yli, jalan ja rattailla kulkijoille sopii tuo hissi vähän luontevammin 🙂