Pyhäselän ympäri sateessa tai paisteessa
Vaihteleva ja huonosti ennustettava sää sekä peruutettu souturetki pisti reittisuunnitelman uusiksi heti alkumetreillä. Sateella hiekkateillä ajaminen sotkee kaikki varusteet jo heti kättelyssä, ja niiden kuivaaminen ja puhdistaminen maastossa on hankalaa. Totesin myös, että tuolla pyörällä ei märälle hiekkatielle oikein ole asiaa, sillä vaihteiden toiminta sakkaa ihan kokonaan. Jotain vikaa vaihteissa on muutenkin- enkä osaa päätellä itse, että mitä pitäisi tehdä. Ehkä tässä tauolla Google kertoo mistä pitää jotakin kiristää?
Joensuusta oli tarkoitus siirtyä siis Kiteelle junalla, mutta kauniissa säässä päätin käyttää päivän pyöräilyyn. Yöpymisen tukikohtana Joensuun Rantakylässä oli tytön asunto, jossa lähtöpäivänä sateen kastelemat varusteetkin sai kuivaksi. Tein myös hienosäätöä pakkaamiseen, että sain painopistettä pyörässä vähän alemmas.
Ensimmäisen tunnin aikana Google mapsin opastamana sain tutustua erinäisiin pikkukujiin ja hiekkapolkuihin Rantakylän ja Reijolan välillä. Totesinkin, että perinteinen paperikartta olisi ollut täällä kaupungissa huomattavasti pätevämpi. Googlella on nyt käynnissä jokin kartoitusprojekti liityen pyöräteihin, ja todellakin se tulee tarpeeseen! Eksyskelyn seurauksena eka etappi Rantakylästä Hammaslahteen vei tunnin sijaan noin puolitoista tuntia.
Soinilan Oy - Hammaslahti
Ensimmäinen tauko- ja latauspaikka oli tämä entisen karjatilan eläinsuojaan rakentunut limsa- ja kynttilätehdas Hammaslahdessa, n. 20 km Joensuusta Kiteen suuntaan Pyhäselän pitäjässä. Olen tuntenut yrittäjäperheen jo vuodesta 2018, ja on ollut hienoa seurata kuinka karjatilan tuotantorakennukset ovat saaneet aivan uudenlaisen elämän jatkumoksi perinteisen sukutilan tarinaan. Soinilassa tehdään kotimaisista hedelmistä ja marjoista mehua asiakkaille mehupuristamossa, jalostetaan oman ja muiden hedelmätarhojen tuotteista kuplajuomia ja valetaan niin arkeen kuin juhlaankin sopivia kynttilöitä. Tilan eläimet ovat ’kutistuneet’, sillä tuotannosta vastaavat nyt mehiläiset hunajatuotteiden muodossa. Kanat ja kissat muuten vain asustavat tilalla, ja ne mielellään ottavat rapsutuksia vastaan myös vierailta. Tilapuoti palvelee tällaisia satunnaisia kävijöitä, puodissa on myynnissä tilan omien tuotteiden ohella monien muiden tilojen ja käsityöläisten tuotteita. Tapahtumapäivät ympäri vuoden tuovat asiakkaita paikalle kauempaakin viihtymään kotoisassa maalaismiljöössä. Tilakierroksia voi tiedustella ennakkoon, jolloin pääsee tutustumaan vaikkapa kuplajuomien syntyyn. Katso lisätietoja yrityksen kotisivuilta.
Loppuvuoden tapahtumapäivät ovat:
30.7. Kesäkarkelot, 11.11. Marraskarkelot, 21.12. Glögi-ilta.
Elovaaran luontopolku
Hammaslahdessa on kaikki päivittäispalvelut saatavilla, ja kävin matkaeväät mukaan paikallisesta kaupasta. Kaupungin keskustan tai isojen markettien pihalle pyörän jättäminen vartioimatta tuntui turhalta riskiltä, joten tällaiset pikkukaupat saavat minut asiakkaakseen jatkossakin. Reittini jatkui kohti Rääkkylää (tie nro 484) ja muutaman kilometrin päässä Hammaslahdesta pidin lounastauon Elovaaran luontopolun taukopaikalla. Taukopaikka oli siisti, siellä oli sopivasti käytöstä mustunut laavu, puita tarjolla, puhdas ja esteetön ekovessa sekä mukava istuskelupaikka. Taukopaikalta lähtee luontopolku, mutta sitä en nyt lähtenyt tällä kertaa kiertämään, Rääkkylään oli vielä kosolti matkaa ja päivä pitkällä.
Moottoripyöriä oli liikkeellä tällä tiepätkällä varsin runsaasi, samoin matkailuajoneuvoja. Kuutostien vaihtoehtona etelän suuntaan tämä tie onkin sekä maisemiltaan, että etäisyyksiltään varsin varteenotettava reitti etelän suuntaan kulkeville.
Rasivaara- Rääkkylä
Rasivaarassa Rääkkylä-Kitee -risteyksessä on erikoinen nähtävyys ihan kokonaisuudessaan. Toisaalta täällä on pysähtyneen ajan tunnelmaa tyhjilleen jääneine ja rapistuneine liikerakennuksineen, ja toisaalta taas elävää meininkiä. Monosen kaupparinne oli kyllä päivän paras yllätys! Seitkytlukulainen liikerakennus vähän tien sivussa ei koreile ulkoasullaan, mutta kun menee sisälle, niin hämmennys ja ihastus lienevät sanat, jotka parhaiten reaktiotani kuvasivat. Huippusiisti ja moderni monitoimikauppa, josta löytyy kaikkea pihapaljusta riisipiirakoihin. Toisessa päädyssä on palkitun leipomon pieni myynti- ja kahvipiste, josta arkisin saa myös lounaspitsaa ennakkotilauksin. Jäätelökahvien kaupan päälle sai erittäin ystävällistä palvelua, joten tästä kokemuksesta jäi todella hyvä mieli.
Rääkkylän kirkonkylällä muutaman kilometrin päässä sijaitsee kaunis suuri puukirkko, jonka portilta avautuu upea avoin maisema. Kirkko oli ehtinyt jo mennä kiinni (auki 10-15), joten sisätiloihin en päässyt paikkaa ihastelemaan. Kävin siis ilta- ja aamupalaa kaupasta ja suuntasin Paksuniemeen yöksi.
Paksuniemi
Paksuniemen satamamiljöössä on pieni Caravan-alue. Täällä sain pyörälle ja puhelimelle laturipistokkeen, ja kylmän oluen lämpimän aterian kera ravintolassa itselle. Päätin jäädä yöksi, koska sadetta oli luvassa taas koko seuraavaksi päiväksi. Jätin vielä avoimeksi, jotta jäänkö odottamaan sateen taukoamista, vai jatkanko aamulla matkaa.
Telttapaikan hintaan (20 eur) sisältyi sähkö ja sosiaalitilojen käyttö. Myös pieni grillikatos oli käytettävissä niemen kärjessä, saunan olisi saanut eri hintaan. Sosiaalitilat ja keittotila oli tehty vanhaan meijerirakennukseen, ja olivat hyvin siistissä kunnossa. Vessapaperi tosin oli illasta alkaen loppu. Ravintolassa oli monipuolinen tarjonta, ja hyvää perustason ruokaa tarjolla. Ravintola oli auki iltayhdeksään, ja väkeä tuntui riittävän ihan loppuun saakka. Samana iltana alueen kesäteatterissa oli myös näytös, ja parkkipaikan autoista ja näytöksen jälkeisistä äänistä päätellen ihan hyvin sielläkin väkeä oli katsomossa.
Paksuniemen laaja satama-alue tarjoaa rantautumispaikkoja moottori- ja soutuveneille, kotisataman kausipaikkoineen ja vierassataman palvelut. Selkein kyltein oli merkitty mm. septityhjennyspaikka, vierassataman alue jne. Ainoa mitä itse näin pyörällä liikkuen jäin kaipaamaan, oli roskikset. Aamulla kysyin roskista, ja minut ohjattiin ekopisteelle. Siellä oli kyllä metalli- lasi-, ja paperilajittelu, mutta ei sitten sekajäteastiaa muovipussille. Veneitä tuli ja meni myöhään ja hyvin aikaisin, melkein siis läpi yön. Teltassa nukkujalle tästä voi olla häiriötä, jos on kevytuninen. Minua eivät häirinneet lokit, veneet, eikä aamuyöstä alkanut sadekaan.
Liperin suuntaan
Aamulla teltassa oli varsin kosteannihkeä tunnelma, kun ulkona hissukseen satoi ja oli aivan tyyntä. Päätin siis kasata kuorman ja jatkaa matkaa takaisin Joensuuhun jälleen kuivattelemaan varusteet. Reitti kulkisi tällä kertaa Liperin kautta. Kartasta katsoen matkalla pitäisi olla kiinnostavaa vesistömaisemaa, lossi, ja jokseenkin tasaista maastoa taivallettavaksi. Sääennuste lupasi jatkuvaa sadetta, ja sitä todellakin sain matkaseuraksi. Pyörää latasin illalla reilut pari tuntia, ja akku näytti 80% täydeltä. Yksi latauspaikka matkalle siis tarvittaisiin, kaiken varalta.
Pysähdyspaikkoja, kuten laavuja tai muita tulipaikkoja ei tällä reitillä näyttänyt olevan, ellei poikkea Karelianpolkujen maastoreiteille. Sateella ei ylimääräiset poikkeamat jaksaneet yhtään innostaa. Ainoa latauspiste sekä itselle (ruokaa), että pyörälle (sähköä) tällä välillä näyttäisi olevan Saariston Puoti. ‘Motivaatiota sateessa ajamiseen ja siihen liittyen ekstrahiilarit sain viinerikahvien muodossa toimineesta aamupalasta S-marketin parkkipaikalla.
Yllätyksekseni matkalle kuitenkin osui mukava pysähdyspaikka jo ennen Puotia, sillä Kivisalmen sillan kupeessa oli viihtyisä levähdyspaikka vessoineen ja istuskelupaikkoineen. Alueella oli myös kattavat opastaulut Karelian polkujen luontoreiteistä. Saaristo Trail tarjoaa moninaiset pyöräreitit välille Rääkkylä-Liperi, joten täällä voisi viihtyä retkeilemässä useammankin päivän, jollei sade haittaa yöpymistä maastossa. Arvinsalmen lossi tuo tälle reitille ripauksen merellisyyttä, sillä ison lossin rakenteissa kyltit kehottavat olemaan heittämättä roskia mereen. Isohan se Saimaa on, mutta meri?
Saariston Puoti
Kaatosateesta huolimatta päätin käydä tauolla Saariston Puodissa, vaikka akku ehkä olisi riittänyt lataamattakin perille Joensuuhun. Lyhyen hiekkatiepätkän päässä oli pieni satama, jossa pieni ravintola. Järven puolelle oli tehty terassi, jossa sain vettä valuvat sadevaatteet pois kastelematta koko ravintolaa, ja laturipistokekin löytyi terassilta. Tilasin pitsan, ja syödessäni totesin, etten turhaan kuratietä pitkin paikalle vähillä vaihteilla veivannut. Ei ole turhaan tämän paikan pitsoja valittu Pohjois-Karjalan parhaiksi.
Liperi - Ylämylly - Joensuu
Liperiin oli vielä matkaa, mutta loppumatkalla tarvittaessa löytyy vähän päästä taukopaikkoja: Liperin keskusta, Ylämylly ja sitten jo Joensuun palvelut muutaman kilometrin päässä toisistaan. Maps yritti ohjata kääntymään kohti Ylämyllyä ennen Riihilampea. En kuitenkaan uskaltanut asfaltilta sateella toistamiseen poistua, joten kiersin Liperin kirkonkylän kautta. Tämä loppumatka kaatosateessa ei houkutellut pysähtymään kertaakaan, vaikka nähtävyyksiä olisi tarjolla ollutkin: Kirkkolahden satamamiljöö Liperissä, samoin kuin upea Liperin kirkko ja Pärnävaaran liikunta-alue saavat odottaa tutustumista seuraavaan kertaan. Akku riitti juuri ja juuri perille, illan ohjelmassa ollut elokuvaretki kaupungille hoitui sitten kätevästi paikallisbussilla.
Reittiarvio
Kokonaisuutena reitti oli maastollisesti helppo sähköpyöräilijälle vähän raskaammankin kuorman kanssa liikkuessa. Yhdellä latauksella pystyy ajamaan koko reitin läpi hikoilematta jopa tällainen keski-ikäinen ja keskikuntoinen täti-ihminen.
Reitillä on sopivasti tarjolla pysähdyspaikkoja jaloitteluun, eikä ruokatarvikkeilla tarvitse laukkuja täyttää, ellei erityisesti halua kokata maastossa. Kuitenkin länsipuolelle toivoisi ainakin yhden laavupaikan lähempänä Liperiä, jossa voisi tarpeen tullessa pitää lepotaukoa ja vaikka tulen ääressä lämmitellä. Liperin alue jää muutenkin aika valjuksi, sillä palveluesittelyjä ei juuri ole tarjolla. Sateella Googlen käyttökään ei oikein matkalla onnistu, jollei pääse mihinkään katokseen.
Reitti tarjoaa mahdollisuuksia erilaisiin laajennuksiin: Tämän voi yhdistää kätevästi Karelianpolkujen ja Elovaarran sekä esim. Nivan ja Rauanvaaran (Hammaslahdessa) kierroksiin. Yöpymisvaihtoehtoja löytyy mökki-ihmisille ja leiriytyjille. Ja jos lähtöpisteeksi ottaa Joensuun, niin hotellimajoitus ym. on tukikohdaksi hyvä vaikka olisi säätkin tällaiset vähemmän ulkoiluaktiviteetteja suosivat.
Rääkkylä sijaitsee sopivasti lähes puolivälissä reittiä, joten sekä Paksuniemi, että Koivuniemi voivat tarjota erilaisia majoitusvaihtoehtoja tässä kohtaa.
Olisin toivonut, että esim. Paksuniemessä tai vaikka jossain lähialueella olisi ollut tarjolla mahdollisuus päästä vesille jollain laitteella. Joko soutuveneellä, oppaan kanssa moottoriveneellä tai vaikka purjeveneellä. Lisäksi toivoisin pyörälle lisää mahdollisuuksia lataukseen. Moni kiva kohde jää tutustumatta, jos on pakko saada virta riittämään majoituspaikan latauspisteeseen, eikä välillä ole mahdollisuutta vaikka lyhyeenkin lisälataukseen.
Erityiskiitokset Soinilan Oy:lle tilan esittelystä ja kahvitauosta laturin kera, erinomaisesta palvelusta Monosen kaupparinteellä, ystävällisestä palvelusta ja hyvin siisteistä ja viihtyisistä sosiaalitiloista Paksuniemessä sekä herkullisesta ruuasta, ystävällisestä palvelusta ja latausmahdollisuudesta Saariston Puodilla.